Memories Never Fade

Joulufiilis.. sitä ei ole :/ Johtuu varmaa siitä ettei oo lunta ja sit tuli muisteltuu edellist jouluu ja meidä vanhaa koiraa, Felixiä, joka kuoli just hiljattain. Se oli kaikille muille meen perheestä tosi kova paikka, mut mua asia ei sillai liikuttanu, ku en iha tajunnu ettei sitä siis enää ole. No oon ny sen tajunnu ja eteenpäin!

Se oli muuten ihan mukava koira, tosi ihana ja lutune... perheen jäseniä kohtaan. Vieraat sai aika äkkii hampaasta :s Se oliki sen hauvelin ainoo huono puoli. Tykkäs lutrata vedessä, mut ei uida ja hankeen oli kiva tunkee pää :3 "Autossa on tunnelmaa" oli kai Felixin mielipide kun se roikku ikkunasta korvat ja huulet lörpöttäen :D Meidän nuorin kissa, Laku, kyllä näytti kaapin paikan ja rökitti Felixin joka kinassa ja kiusas sitä jatkuvasti. Musta se oli huvittavaa et 60kilone ja säkäkorkeudeltaan 75senttinen koira anto periksi joka asiassa 5kiloselle kissalle :d

Felix oli kans kova äijä näyttelyissä, voitti monta kertaa, mut sil oli sairaus, joka vaati jatkuvaa lääkitystä. Kilpailujen säännöt muuttu jossain vaiheessa niin ettei sellaset koirat, joilla on vakituine lääkitys saa osallistua. Se ura loppu siis lyhyeen.
Felix ehti täyttää kahdeksan ja sit se lakkas syömästä ja oli muutenki huonossa kunnossa. Se vietii lääkäriin, jossa se diagnosoitiin väärin ja se sai lääkitystä ja loppujen lopuks ne väärät lääkkeet vei siltä hengen >:

Iskälle se oli tosi kova paikka. Must tuntuu et meidän toinen kisu, Santtu, oli vaa ilone asiast, ei oo kukaa varastamas sen ruokia :D

Noh, nyt meillä on uusi koira, Nekku (: Mä tykkään siitä paljon enemmän vaiks se onki vielä vähän villi ja herja, mut se on tosi nopee oppii ja fiksu. Kyl siitä vielä mies saadaa!
Mutta nyt ehdottomasti hyviä jouluja kaikille ! <3 muistakaa syödä ja juoda ;)

Pientä Purtavaa

En oo aikoihin kirjotellu, sori, mut eipä oo mitää ihmeempii tapahtunukkaa. Perjantaita lukuun ottmatta. Aamu alko suht normaalisti, oli äikkää ja puhuttiin siitä mistä kirjasta tehdään esitelmät. No olin tottakai unohtanu koko asian ja hädässä aloin miettii et mitäs sitä sit lukis. Nappasin sit Emilian kirjan ja aloin lukemaan sitä et jos saisin siit vaiks jotai osviittaa millasen kirjan haluaisin lukee/en ehdottomasti haluu lukee. No koulupäivän loppuun mennessä olin lukenu koko kirjan :D Se oli oikeesti hyvä ku siihen pysty samaistuu helposti ja kaikki oli kuvattu tosi yksityiskohtasesti ja muutenki se oli mun tyylisesti kirjotettu :3 Kirjan nimi oli Pientä purtavaa. Se kerto bulimiaa sairastavan tytön elämästä. Eli nyt täytys käydä hakemas se kirjastost.

Loppu päivä meniki sitte Juuson kamoja kantaes toiseen kämppään ku se muutti. Toiseen rappuun tosin vaan, mut kuitenki. Tervetuloa kauan kaivattu oma rauha ! Nyt sitte Riikalla datailen, oma rakas mokkulani on paskapää :3 Lähinnä sitä mun päättärimekkoo tulin hakee ku Riikan äiti lyhens sitä :3 Mut jämähdin sit tähä, muutenki piti ol himas loppu ilta, mut kuinkas kävikään. 

Voisin lisäil parit kuvat mitä täält Riikan koneelta löytyy 8))